villiinnyttävä

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä villiintyä

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi villiinnyttävä villiinnyttävät
genetiivi villiinnyttävän villiinnyttävien
(villiinnyttäväin)
partitiivi villiinnyttävää villiinnyttäviä
akkusatiivi villiinnyttävä; villiinnyttävän villiinnyttävät
sisäpaikallissijat
inessiivi villiinnyttävässä villiinnyttävissä
elatiivi villiinnyttävästä villiinnyttävistä
illatiivi villiinnyttävään villiinnyttäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi villiinnyttävällä villiinnyttävillä
ablatiivi villiinnyttävältä villiinnyttäviltä
allatiivi villiinnyttävälle villiinnyttäville
muut sijamuodot
essiivi villiinnyttävänä villiinnyttävinä
translatiivi villiinnyttäväksi villiinnyttäviksi
abessiivi villiinnyttävättä villiinnyttävittä
instruktiivi villiinnyttävin
komitatiivi villiinnyttävine

villiinnyttävä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä villiinnyttää

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi villiinnyttävä villiinnyttävät
genetiivi villiinnyttävän villiinnyttävien
(villiinnyttäväin)
partitiivi villiinnyttävää villiinnyttäviä
akkusatiivi villiinnyttävä; villiinnyttävän villiinnyttävät
sisäpaikallissijat
inessiivi villiinnyttävässä villiinnyttävissä
elatiivi villiinnyttävästä villiinnyttävistä
illatiivi villiinnyttävään villiinnyttäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi villiinnyttävällä villiinnyttävillä
ablatiivi villiinnyttävältä villiinnyttäviltä
allatiivi villiinnyttävälle villiinnyttäville
muut sijamuodot
essiivi villiinnyttävänä villiinnyttävinä
translatiivi villiinnyttäväksi villiinnyttäviksi
abessiivi villiinnyttävättä villiinnyttävittä
instruktiivi villiinnyttävin
komitatiivi villiinnyttävine