villiytyvä

Suomi

Verbi

villiytyvä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä villiytyä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	villiytyvä	villiytyvät
genetiivi	villiytyvän	villiytyvien (villiytyväin)
partitiivi	villiytyvää	villiytyviä
akkusatiivi	villiytyvä; villiytyvän	villiytyvät
sisäpaikallissijat
inessiivi	villiytyvässä	villiytyvissä
elatiivi	villiytyvästä	villiytyvistä
illatiivi	villiytyvään	villiytyviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	villiytyvällä	villiytyvillä
ablatiivi	villiytyvältä	villiytyviltä
allatiivi	villiytyvälle	villiytyville
muut sijamuodot
essiivi	villiytyvänä	villiytyvinä
translatiivi	villiytyväksi	villiytyviksi
abessiivi	villiytyvättä	villiytyvittä
instruktiivi	–	villiytyvin
komitatiivi	–	villiytyvine