vinkkaava
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaavinkkaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä vinkata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vinkkaava | vinkkaavat |
| genetiivi | vinkkaavan | vinkkaavien (vinkkaavain) |
| partitiivi | vinkkaavaa | vinkkaavia |
| akkusatiivi | vinkkaava; vinkkaavan | vinkkaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vinkkaavassa | vinkkaavissa |
| elatiivi | vinkkaavasta | vinkkaavista |
| illatiivi | vinkkaavaan | vinkkaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vinkkaavalla | vinkkaavilla |
| ablatiivi | vinkkaavalta | vinkkaavilta |
| allatiivi | vinkkaavalle | vinkkaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vinkkaavana | vinkkaavina |
| translatiivi | vinkkaavaksi | vinkkaaviksi |
| abessiivi | vinkkaavatta | vinkkaavitta |
| instruktiivi | – | vinkkaavin |
| komitatiivi | – | vinkkaavine |