virkkaava
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaavirkkaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä virkata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | virkkaava | virkkaavat |
| genetiivi | virkkaavan | virkkaavien (virkkaavain) |
| partitiivi | virkkaavaa | virkkaavia |
| akkusatiivi | virkkaava; virkkaavan |
virkkaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | virkkaavassa | virkkaavissa |
| elatiivi | virkkaavasta | virkkaavista |
| illatiivi | virkkaavaan | virkkaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | virkkaavalla | virkkaavilla |
| ablatiivi | virkkaavalta | virkkaavilta |
| allatiivi | virkkaavalle | virkkaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | virkkaavana | virkkaavina |
| translatiivi | virkkaavaksi | virkkaaviksi |
| abessiivi | virkkaavatta | virkkaavitta |
| instruktiivi | – | virkkaavin |
| komitatiivi | – | virkkaavine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | virkkaava- | |
| vahva vartalo | virkkaava- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |