vuorattu

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin perfekti verbistä vuorata

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vuorattu vuoratut
genetiivi vuoratun vuorattujen
partitiivi vuorattua vuorattuja
akkusatiivi vuorattu;
vuoratun
vuoratut
sisäpaikallissijat
inessiivi vuoratussa vuoratuissa
elatiivi vuoratusta vuoratuista
illatiivi vuorattuun vuorattuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vuoratulla vuoratuilla
ablatiivi vuoratulta vuoratuilta
allatiivi vuoratulle vuoratuille
muut sijamuodot
essiivi vuorattuna vuorattuina
translatiivi vuoratuksi vuoratuiksi
abessiivi vuoratutta vuoratuitta
instruktiivi vuoratuin
komitatiivi vuorattuine
vartalot
vokaalivartalo {{{vart.vok}}}
heikko vartalo {{{vart.heik}}}
vahva vartalo {{{vart.vah}}}
konsonantti-
vartalo
{{{vart.kons}}}