vuorittanut

Suomi

vuorittanut

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vuorittanut	vuorittaneet
genetiivi	vuorittaneen	vuorittaneiden vuorittaneitten
partitiivi	vuorittanutta	vuorittaneita
akkusatiivi	vuorittanut; vuorittaneen	vuorittaneet
sisäpaikallissijat
inessiivi	vuorittaneessa	vuorittaneissa
elatiivi	vuorittaneesta	vuorittaneista
illatiivi	vuorittaneeseen	vuorittaneisiin vuorittaneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vuorittaneella	vuorittaneilla
ablatiivi	vuorittaneelta	vuorittaneilta
allatiivi	vuorittaneelle	vuorittaneille
muut sijamuodot
essiivi	vuorittaneena	vuorittaneina
translatiivi	vuorittaneeksi	vuorittaneiksi
abessiivi	vuorittaneetta	vuorittaneitta
instruktiivi	–	vuorittanein
komitatiivi	–	vuorittaneine
vartalot
vokaalivartalo	vuorittanee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	vuorittanut-