yhdentyvä
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaayhdentyvä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä yhdentyä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | yhdentyvä | yhdentyvät |
| genetiivi | yhdentyvän | yhdentyvien (yhdentyväin) |
| partitiivi | yhdentyvää | yhdentyviä |
| akkusatiivi | yhdentyvä; yhdentyvän |
yhdentyvät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | yhdentyvässä | yhdentyvissä |
| elatiivi | yhdentyvästä | yhdentyvistä |
| illatiivi | yhdentyvään | yhdentyviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | yhdentyvällä | yhdentyvillä |
| ablatiivi | yhdentyvältä | yhdentyviltä |
| allatiivi | yhdentyvälle | yhdentyville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | yhdentyvänä | yhdentyvinä |
| translatiivi | yhdentyväksi | yhdentyviksi |
| abessiivi | yhdentyvättä | yhdentyvittä |
| instruktiivi | – | yhdentyvin |
| komitatiivi | – | yhdentyvine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | yhdentyvä- | |
| vahva vartalo | yhdentyvä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |