Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

yhdistävä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä yhdistää

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi yhdistävä yhdistävät
genetiivi yhdistävän yhdistävien
(yhdistäväin)
partitiivi yhdistävää yhdistäviä
akkusatiivi yhdistävä; yhdistävän yhdistävät
sisäpaikallissijat
inessiivi yhdistävässä yhdistävissä
elatiivi yhdistävästä yhdistävistä
illatiivi yhdistävään yhdistäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi yhdistävällä yhdistävillä
ablatiivi yhdistävältä yhdistäviltä
allatiivi yhdistävälle yhdistäville
muut sijamuodot
essiivi yhdistävänä yhdistävinä
translatiivi yhdistäväksi yhdistäviksi
abessiivi yhdistävättä yhdistävittä
instruktiivi yhdistävin
komitatiivi yhdistävine