yhdistävä
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaayhdistävä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä yhdistää
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | yhdistävä | yhdistävät |
| genetiivi | yhdistävän | yhdistävien (yhdistäväin) |
| partitiivi | yhdistävää | yhdistäviä |
| akkusatiivi | yhdistävä; yhdistävän |
yhdistävät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | yhdistävässä | yhdistävissä |
| elatiivi | yhdistävästä | yhdistävistä |
| illatiivi | yhdistävään | yhdistäviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | yhdistävällä | yhdistävillä |
| ablatiivi | yhdistävältä | yhdistäviltä |
| allatiivi | yhdistävälle | yhdistäville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | yhdistävänä | yhdistävinä |
| translatiivi | yhdistäväksi | yhdistäviksi |
| abessiivi | yhdistävättä | yhdistävittä |
| instruktiivi | – | yhdistävin |
| komitatiivi | – | yhdistävine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | yhdistävä- | |
| vahva vartalo | yhdistävä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |