yhdistävä

Suomi

Verbi

yhdistävä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä yhdistää

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	yhdistävä	yhdistävät
genetiivi	yhdistävän	yhdistävien (yhdistäväin)
partitiivi	yhdistävää	yhdistäviä
akkusatiivi	yhdistävä; yhdistävän	yhdistävät
sisäpaikallissijat
inessiivi	yhdistävässä	yhdistävissä
elatiivi	yhdistävästä	yhdistävistä
illatiivi	yhdistävään	yhdistäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	yhdistävällä	yhdistävillä
ablatiivi	yhdistävältä	yhdistäviltä
allatiivi	yhdistävälle	yhdistäville
muut sijamuodot
essiivi	yhdistävänä	yhdistävinä
translatiivi	yhdistäväksi	yhdistäviksi
abessiivi	yhdistävättä	yhdistävittä
instruktiivi	–	yhdistävin
komitatiivi	–	yhdistävine