yhdyttävä

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä yhtyä

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi yhdyttävä yhdyttävät
genetiivi yhdyttävän yhdyttävien
(yhdyttäväin)
partitiivi yhdyttävää yhdyttäviä
akkusatiivi yhdyttävä; yhdyttävän yhdyttävät
sisäpaikallissijat
inessiivi yhdyttävässä yhdyttävissä
elatiivi yhdyttävästä yhdyttävistä
illatiivi yhdyttävään yhdyttäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi yhdyttävällä yhdyttävillä
ablatiivi yhdyttävältä yhdyttäviltä
allatiivi yhdyttävälle yhdyttäville
muut sijamuodot
essiivi yhdyttävänä yhdyttävinä
translatiivi yhdyttäväksi yhdyttäviksi
abessiivi yhdyttävättä yhdyttävittä
instruktiivi yhdyttävin
komitatiivi yhdyttävine

yhdyttävä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä yhdyttää

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi yhdyttävä yhdyttävät
genetiivi yhdyttävän yhdyttävien
(yhdyttäväin)
partitiivi yhdyttävää yhdyttäviä
akkusatiivi yhdyttävä; yhdyttävän yhdyttävät
sisäpaikallissijat
inessiivi yhdyttävässä yhdyttävissä
elatiivi yhdyttävästä yhdyttävistä
illatiivi yhdyttävään yhdyttäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi yhdyttävällä yhdyttävillä
ablatiivi yhdyttävältä yhdyttäviltä
allatiivi yhdyttävälle yhdyttäville
muut sijamuodot
essiivi yhdyttävänä yhdyttävinä
translatiivi yhdyttäväksi yhdyttäviksi
abessiivi yhdyttävättä yhdyttävittä
instruktiivi yhdyttävin
komitatiivi yhdyttävine