yleistyvä

Suomi

Verbi

yleistyvä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä yleistyä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	yleistyvä	yleistyvät
genetiivi	yleistyvän	yleistyvien (yleistyväin)
partitiivi	yleistyvää	yleistyviä
akkusatiivi	yleistyvä; yleistyvän	yleistyvät
sisäpaikallissijat
inessiivi	yleistyvässä	yleistyvissä
elatiivi	yleistyvästä	yleistyvistä
illatiivi	yleistyvään	yleistyviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	yleistyvällä	yleistyvillä
ablatiivi	yleistyvältä	yleistyviltä
allatiivi	yleistyvälle	yleistyville
muut sijamuodot
essiivi	yleistyvänä	yleistyvinä
translatiivi	yleistyväksi	yleistyviksi
abessiivi	yleistyvättä	yleistyvittä
instruktiivi	–	yleistyvin
komitatiivi	–	yleistyvine