ylettävä

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä yletä

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ylettävä ylettävät
genetiivi ylettävän ylettävien
(ylettäväin)
partitiivi ylettävää ylettäviä
akkusatiivi ylettävä; ylettävän ylettävät
sisäpaikallissijat
inessiivi ylettävässä ylettävissä
elatiivi ylettävästä ylettävistä
illatiivi ylettävään ylettäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi ylettävällä ylettävillä
ablatiivi ylettävältä ylettäviltä
allatiivi ylettävälle ylettäville
muut sijamuodot
essiivi ylettävänä ylettävinä
translatiivi ylettäväksi ylettäviksi
abessiivi ylettävättä ylettävittä
instruktiivi ylettävin
komitatiivi ylettävine

ylettävä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä ylettää

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ylettävä ylettävät
genetiivi ylettävän ylettävien
(ylettäväin)
partitiivi ylettävää ylettäviä
akkusatiivi ylettävä; ylettävän ylettävät
sisäpaikallissijat
inessiivi ylettävässä ylettävissä
elatiivi ylettävästä ylettävistä
illatiivi ylettävään ylettäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi ylettävällä ylettävillä
ablatiivi ylettävältä ylettäviltä
allatiivi ylettävälle ylettäville
muut sijamuodot
essiivi ylettävänä ylettävinä
translatiivi ylettäväksi ylettäviksi
abessiivi ylettävättä ylettävittä
instruktiivi ylettävin
komitatiivi ylettävine