yllättyvä

Suomi

Verbi

yllättyvä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä yllättyä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	yllättyvä	yllättyvät
genetiivi	yllättyvän	yllättyvien (yllättyväin)
partitiivi	yllättyvää	yllättyviä
akkusatiivi	yllättyvä; yllättyvän	yllättyvät
sisäpaikallissijat
inessiivi	yllättyvässä	yllättyvissä
elatiivi	yllättyvästä	yllättyvistä
illatiivi	yllättyvään	yllättyviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	yllättyvällä	yllättyvillä
ablatiivi	yllättyvältä	yllättyviltä
allatiivi	yllättyvälle	yllättyville
muut sijamuodot
essiivi	yllättyvänä	yllättyvinä
translatiivi	yllättyväksi	yllättyviksi
abessiivi	yllättyvättä	yllättyvittä
instruktiivi	–	yllättyvin
komitatiivi	–	yllättyvine