Substantiivi

muokkaa

ystävykset (monikollinen)

  1. toistensa ystävät; toisensa läheisesti tuntevat henkilöt
    Ystävykset tapasivat toisensa ensi kerran seitsemmännellä luokalla.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈyst̪æˌʋykset̪/
  • tavutus: ys‧tä‧vyk‧set

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ystävykset
genetiivi ystävysten
ystävyksien
partitiivi ystävyksiä
akkusatiivi –;
ystävykset
sisäpaikallissijat
inessiivi ystävyksissä
elatiivi ystävyksistä
illatiivi ystävyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ystävyksillä
ablatiivi ystävyksiltä
allatiivi ystävyksille
muut sijamuodot
essiivi ystävyksinä
translatiivi ystävyksiksi
abessiivi ystävyksittä
instruktiivi ystävyksin
komitatiivi ystävyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ystävykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
ystävys-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa