Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

äänivalli (5)

  1. (fysiikka) aerodynaamisesta ilmiöstä, jossa ilmamolekyylit kasautuvat äänen nopeudella liikkuvan kappaleen eteen liikettä jarruttavaksi kartiomaiseksi aaltovyöhykkeeksi, ns. sokkiaalloksi; rikkoutuu, kun kappale liikkuu nopeammin kuin ääni kulkee ilmassa (n. 343 m/s)

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈæːniˌʋɑlːi/
  • tavutus: ää‧ni‧val‧li

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi äänivalli äänivallit
genetiivi äänivallin äänivallien
(äänivallein)
partitiivi äänivallia äänivalleja
akkusatiivi äänivalli;
äänivallin
äänivallit
sisäpaikallissijat
inessiivi äänivallissa äänivalleissa
elatiivi äänivallista äänivalleista
illatiivi äänivalliin äänivalleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi äänivallilla äänivalleilla
ablatiivi äänivallilta äänivalleilta
allatiivi äänivallille äänivalleille
muut sijamuodot
essiivi äänivallina äänivalleina
translatiivi äänivalliksi äänivalleiksi
abessiivi äänivallitta äänivalleitta
instruktiivi äänivallein
komitatiivi äänivalleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo äänivalli-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

yhdyssana sanoista ääni ja valli

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa