ääntäminen

Suomi

Substantiivi

ääntäminen (38)

(fonetiikka) ääntämys, yksilön tai kieliyhteisön tapa ääntää jotakin kieltä

Ääntäminen

IPA: [ˈæːnt̪æmine̞n]

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ääntäminen	ääntämiset
genetiivi	ääntämisen	ääntämisten ääntämisien
partitiivi	ääntämistä	ääntämisiä
akkusatiivi	ääntäminen; ääntämisen	ääntämiset
sisäpaikallissijat
inessiivi	ääntämisessä	ääntämisissä
elatiivi	ääntämisestä	ääntämisistä
illatiivi	ääntämiseen	ääntämisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ääntämisellä	ääntämisillä
ablatiivi	ääntämiseltä	ääntämisiltä
allatiivi	ääntämiselle	ääntämisille
muut sijamuodot
essiivi	ääntämisenä (ääntämisnä)	ääntämisinä
translatiivi	ääntämiseksi	ääntämisiksi
abessiivi	ääntämisettä	ääntämisittä
instruktiivi	–	ääntämisin
komitatiivi	–	ääntämisine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	ääntämise-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	ääntämis-

Etymologia

ääntää-verbistä muodostettu teonnimi

Käännökset

1. ääntämys, yksilön tai kieliyhteisön tapa ääntää jotakin kieltä

englanti: pronunciation
espanja: pronunciación
hollanti: uitspraak
italia: pronuncia f.
limburgi: oetspraok
puola: wymowa
ranska: prononciation f.
ruotsi: uttal

saksa: Aussprache
tanska: udtale
tšekki: výslovnost
turkki: telaffuz, söylenme
unkari: kiejtés
venäjä: произношение n.
viro: hääldus

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

ääntämisohje, ääntämistapa, ääntämisvirhe

Aiheesta muualla

ääntäminen Tieteen termipankissa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=ääntäminen&oldid=4637401”