ääntämissääntö

Suomi

ääntämissääntö (1-J)

sääntö, joka auttaa päättelemään sanan kirjoitusasusta jotain sanan ääntämisestä; monikossa ääntämissäännöt = säännöt, joiden avulla sanan kirjoitusasusta päätellään sanan ääntäminen

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ääntämissääntö	ääntämissäännöt
genetiivi	ääntämissäännön	ääntämissääntöjen
partitiivi	ääntämissääntöä	ääntämissääntöjä
akkusatiivi	ääntämissääntö; ääntämissäännön	ääntämissäännöt
sisäpaikallissijat
inessiivi	ääntämissäännössä	ääntämissäännöissä
elatiivi	ääntämissäännöstä	ääntämissäännöistä
illatiivi	ääntämissääntöön	ääntämissääntöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ääntämissäännöllä	ääntämissäännöillä
ablatiivi	ääntämissäännöltä	ääntämissäännöiltä
allatiivi	ääntämissäännölle	ääntämissäännöille
muut sijamuodot
essiivi	ääntämissääntönä	ääntämissääntöinä
translatiivi	ääntämissäännöksi	ääntämissäännöiksi
abessiivi	ääntämissäännöttä	ääntämissäännöittä
instruktiivi	–	ääntämissäännöin
komitatiivi	–	ääntämissääntöine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	ääntämissäännö-
vahva vartalo	ääntämissääntö-
konsonantti- vartalo	-