äänteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaäänteleminen (38)
- teonnimi verbistä äännellä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | äänteleminen | ääntelemiset |
genetiivi | ääntelemisen | ääntelemisten ääntelemisien |
partitiivi | ääntelemistä | ääntelemisiä |
akkusatiivi | äänteleminen; ääntelemisen |
ääntelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ääntelemisessä | ääntelemisissä |
elatiivi | ääntelemisestä | ääntelemisistä |
illatiivi | ääntelemiseen | ääntelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ääntelemisellä | ääntelemisillä |
ablatiivi | ääntelemiseltä | ääntelemisiltä |
allatiivi | ääntelemiselle | ääntelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ääntelemisenä (ääntelemisnä) |
ääntelemisinä |
translatiivi | ääntelemiseksi | ääntelemisiksi |
abessiivi | ääntelemisettä | ääntelemisittä |
instruktiivi | – | ääntelemisin |
komitatiivi | – | ääntelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | ääntelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
ääntelemis- |