ähkäisy

Suomi

ähkäisy (2)

varsinkin fyysisessä rasituksessa äkillisen uloshengityksen yhteydessä syntyvä nopeasti voimistuva ja heikkenevä kohiseva äännähdys

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ähkäisy	ähkäisyt
genetiivi	ähkäisyn	ähkäisyjen ähkäisyiden ähkäisyitten
partitiivi	ähkäisyä	ähkäisyitä ähkäisyjä
akkusatiivi	ähkäisy; ähkäisyn	ähkäisyt
sisäpaikallissijat
inessiivi	ähkäisyssä	ähkäisyissä
elatiivi	ähkäisystä	ähkäisyistä
illatiivi	ähkäisyyn	ähkäisyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ähkäisyllä	ähkäisyillä
ablatiivi	ähkäisyltä	ähkäisyiltä
allatiivi	ähkäisylle	ähkäisyille
muut sijamuodot
essiivi	ähkäisynä	ähkäisyinä
translatiivi	ähkäisyksi	ähkäisyiksi
abessiivi	ähkäisyttä	ähkäisyittä
instruktiivi	–	ähkäisyin
komitatiivi	–	ähkäisyine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	ähkäisy-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-