ällistyminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaällistyminen (38)
- teonnimi verbistä ällistyä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ällistyminen | ällistymiset |
genetiivi | ällistymisen | ällistymisten ällistymisien |
partitiivi | ällistymistä | ällistymisiä |
akkusatiivi | ällistyminen; ällistymisen |
ällistymiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ällistymisessä | ällistymisissä |
elatiivi | ällistymisestä | ällistymisistä |
illatiivi | ällistymiseen | ällistymisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ällistymisellä | ällistymisillä |
ablatiivi | ällistymiseltä | ällistymisiltä |
allatiivi | ällistymiselle | ällistymisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ällistymisenä (ällistymisnä) |
ällistymisinä |
translatiivi | ällistymiseksi | ällistymisiksi |
abessiivi | ällistymisettä | ällistymisittä |
instruktiivi | – | ällistymisin |
komitatiivi | – | ällistymisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | ällistymise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
ällistymis- |