älyttävä

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä älytä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi älyttävä älyttävät
genetiivi älyttävän älyttävien
(älyttäväin)
partitiivi älyttävää älyttäviä
akkusatiivi älyttävä;
älyttävän
älyttävät
sisäpaikallissijat
inessiivi älyttävässä älyttävissä
elatiivi älyttävästä älyttävistä
illatiivi älyttävään älyttäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi älyttävällä älyttävillä
ablatiivi älyttävältä älyttäviltä
allatiivi älyttävälle älyttäville
muut sijamuodot
essiivi älyttävänä älyttävinä
translatiivi älyttäväksi älyttäviksi
abessiivi älyttävättä älyttävittä
instruktiivi älyttävin
komitatiivi älyttävine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo älyttävä-
vahva vartalo älyttävä-
konsonantti-
vartalo
-

älyttävä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä älyttää

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi älyttävä älyttävät
genetiivi älyttävän älyttävien
(älyttäväin)
partitiivi älyttävää älyttäviä
akkusatiivi älyttävä;
älyttävän
älyttävät
sisäpaikallissijat
inessiivi älyttävässä älyttävissä
elatiivi älyttävästä älyttävistä
illatiivi älyttävään älyttäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi älyttävällä älyttävillä
ablatiivi älyttävältä älyttäviltä
allatiivi älyttävälle älyttäville
muut sijamuodot
essiivi älyttävänä älyttävinä
translatiivi älyttäväksi älyttäviksi
abessiivi älyttävättä älyttävittä
instruktiivi älyttävin
komitatiivi älyttävine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo älyttävä-
vahva vartalo älyttävä-
konsonantti-
vartalo
-