ärhenteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaärhenteleminen (38)
- teonnimi verbistä ärhennellä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ärhenteleminen | ärhentelemiset |
genetiivi | ärhentelemisen | ärhentelemisten ärhentelemisien |
partitiivi | ärhentelemistä | ärhentelemisiä |
akkusatiivi | ärhenteleminen; ärhentelemisen |
ärhentelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ärhentelemisessä | ärhentelemisissä |
elatiivi | ärhentelemisestä | ärhentelemisistä |
illatiivi | ärhentelemiseen | ärhentelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ärhentelemisellä | ärhentelemisillä |
ablatiivi | ärhentelemiseltä | ärhentelemisiltä |
allatiivi | ärhentelemiselle | ärhentelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ärhentelemisenä (ärhentelemisnä) |
ärhentelemisinä |
translatiivi | ärhentelemiseksi | ärhentelemisiksi |
abessiivi | ärhentelemisettä | ärhentelemisittä |
instruktiivi | – | ärhentelemisin |
komitatiivi | – | ärhentelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | ärhentelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
ärhentelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi ärhennellä + johdin -minen