ärhentely
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaärhentely (2)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈærhenˌt̪ely/
- tavutus: är‧hen‧te‧ly
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ärhentely | ärhentelyt |
| genetiivi | ärhentelyn | ärhentelyjen ärhentelyiden ärhentelyitten |
| partitiivi | ärhentelyä | ärhentelyitä ärhentelyjä |
| akkusatiivi | ärhentely; ärhentelyn |
ärhentelyt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ärhentelyssä | ärhentelyissä |
| elatiivi | ärhentelystä | ärhentelyistä |
| illatiivi | ärhentelyyn | ärhentelyihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ärhentelyllä | ärhentelyillä |
| ablatiivi | ärhentelyltä | ärhentelyiltä |
| allatiivi | ärhentelylle | ärhentelyille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ärhentelynä | ärhentelyinä |
| translatiivi | ärhentelyksi | ärhentelyiksi |
| abessiivi | ärhentelyttä | ärhentelyittä |
| instruktiivi | – | ärhentelyin |
| komitatiivi | – | ärhentelyine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ärhentely- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaa- verbi ärhennellä + johdin -y
Käännökset
muokkaa1. ärhenteleminen
|
Aiheesta muualla
muokkaa- ärhentely Kielitoimiston sanakirjassa