ärjyntä
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈærjynt̪æ/
- tavutus: är‧jyn‧tä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ärjyntä | ärjynnät |
| genetiivi | ärjynnän | ärjyntöjen (ärjyntäin) |
| partitiivi | ärjyntää | ärjyntöjä |
| akkusatiivi | ärjyntä; ärjynnän |
ärjynnät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ärjynnässä | ärjynnöissä |
| elatiivi | ärjynnästä | ärjynnöistä |
| illatiivi | ärjyntään | ärjyntöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ärjynnällä | ärjynnöillä |
| ablatiivi | ärjynnältä | ärjynnöiltä |
| allatiivi | ärjynnälle | ärjynnöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ärjyntänä | ärjyntöinä |
| translatiivi | ärjynnäksi | ärjynnöiksi |
| abessiivi | ärjynnättä | ärjynnöittä |
| instruktiivi | – | ärjynnöin |
| komitatiivi | – | ärjyntöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | ärjynnä- | |
| vahva vartalo | ärjyntä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- ärjyntä Kielitoimiston sanakirjassa