Substantiivi

muokkaa

ärtymys (39)

  1. se, että on ärtynyt

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈært̪ymys/
  • tavutus: är‧ty‧mys

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ärtymys ärtymykset
genetiivi ärtymyksen ärtymysten
ärtymyksien
partitiivi ärtymystä ärtymyksiä
akkusatiivi ärtymys;
ärtymyksen
ärtymykset
sisäpaikallissijat
inessiivi ärtymyksessä ärtymyksissä
elatiivi ärtymyksestä ärtymyksistä
illatiivi ärtymykseen ärtymyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ärtymyksellä ärtymyksillä
ablatiivi ärtymykseltä ärtymyksiltä
allatiivi ärtymykselle ärtymyksille
muut sijamuodot
essiivi ärtymyksenä ärtymyksinä
translatiivi ärtymykseksi ärtymyksiksi
abessiivi ärtymyksettä ärtymyksittä
instruktiivi ärtymyksin
komitatiivi ärtymyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ärtymykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
ärtymys-

Etymologia

muokkaa

verbi ärtyä + johdin -mys

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • ärtymys Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 959, 1042, 1070 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa