ärtymys
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaärtymys (39)
- se, että on ärtynyt
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈært̪ymys/
- tavutus: är‧ty‧mys
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ärtymys | ärtymykset |
| genetiivi | ärtymyksen | ärtymysten ärtymyksien |
| partitiivi | ärtymystä | ärtymyksiä |
| akkusatiivi | ärtymys; ärtymyksen |
ärtymykset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ärtymyksessä | ärtymyksissä |
| elatiivi | ärtymyksestä | ärtymyksistä |
| illatiivi | ärtymykseen | ärtymyksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ärtymyksellä | ärtymyksillä |
| ablatiivi | ärtymykseltä | ärtymyksiltä |
| allatiivi | ärtymykselle | ärtymyksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ärtymyksenä | ärtymyksinä |
| translatiivi | ärtymykseksi | ärtymyksiksi |
| abessiivi | ärtymyksettä | ärtymyksittä |
| instruktiivi | – | ärtymyksin |
| komitatiivi | – | ärtymyksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ärtymykse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ärtymys- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. se, että on ärtynyt
|