äveriäisyys
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaäveriäisyys (40)
- se, että on äveriäs
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | äveriäisyys | äveriäisyydet |
genetiivi | äveriäisyyden | äveriäisyyksien |
partitiivi | äveriäisyyttä | äveriäisyyksiä |
akkusatiivi | äveriäisyys; äveriäisyyden |
äveriäisyydet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | äveriäisyydessä | äveriäisyyksissä |
elatiivi | äveriäisyydestä | äveriäisyyksistä |
illatiivi | äveriäisyyteen | äveriäisyyksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | äveriäisyydellä | äveriäisyyksillä |
ablatiivi | äveriäisyydeltä | äveriäisyyksiltä |
allatiivi | äveriäisyydelle | äveriäisyyksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | äveriäisyytenä | äveriäisyyksinä |
translatiivi | äveriäisyydeksi | äveriäisyyksiksi |
abessiivi | äveriäisyydettä | äveriäisyyksittä |
instruktiivi | – | äveriäisyyksin |
komitatiivi | – | äveriäisyyksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | äveriäisyyde- | |
vahva vartalo | äveriäisyyte- | |
konsonantti- vartalo |
äveriäisyyt- |
Käännökset
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- äveriäisyys Kielitoimiston sanakirjassa