örveltäminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaörveltäminen (38)
- teonnimi verbistä örveltää
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | örveltäminen | örveltämiset |
genetiivi | örveltämisen | örveltämisten örveltämisien |
partitiivi | örveltämistä | örveltämisiä |
akkusatiivi | örveltäminen; örveltämisen |
örveltämiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | örveltämisessä | örveltämisissä |
elatiivi | örveltämisestä | örveltämisistä |
illatiivi | örveltämiseen | örveltämisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | örveltämisellä | örveltämisillä |
ablatiivi | örveltämiseltä | örveltämisiltä |
allatiivi | örveltämiselle | örveltämisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | örveltämisenä (örveltämisnä) |
örveltämisinä |
translatiivi | örveltämiseksi | örveltämisiksi |
abessiivi | örveltämisettä | örveltämisittä |
instruktiivi | – | örveltämisin |
komitatiivi | – | örveltämisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | örveltämise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
örveltämis- |