Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

-oppisuus (40)

  1. se, että on -oppinen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈopːisuːs/
  • tavutus: op‧pi‧suus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi -oppisuus -oppisuudet
genetiivi -oppisuuden -oppisuuksien
partitiivi -oppisuutta -oppisuuksia
akkusatiivi -oppisuus;
-oppisuuden
-oppisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi -oppisuudessa -oppisuuksissa
elatiivi -oppisuudesta -oppisuuksista
illatiivi -oppisuuteen -oppisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi -oppisuudella -oppisuuksilla
ablatiivi -oppisuudelta -oppisuuksilta
allatiivi -oppisuudelle -oppisuuksille
muut sijamuodot
essiivi -oppisuutena -oppisuuksina
translatiivi -oppisuudeksi -oppisuuksiksi
abessiivi -oppisuudetta -oppisuuksitta
instruktiivi -oppisuuksin
komitatiivi -oppisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo -oppisuude-
vahva vartalo -oppisuute-
konsonantti-
vartalo
-oppisuut-

Etymologia muokkaa

sanan -oppinen vartalosta -oppis- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa