Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

-vointisuus (40)

  1. se, että on -vointinen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋoi̯nt̪isuːs/
  • tavutus: voin‧ti‧suus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi -vointisuus -vointisuudet
genetiivi -vointisuuden -vointisuuksien
partitiivi -vointisuutta -vointisuuksia
akkusatiivi -vointisuus;
-vointisuuden
-vointisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi -vointisuudessa -vointisuuksissa
elatiivi -vointisuudesta -vointisuuksista
illatiivi -vointisuuteen -vointisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi -vointisuudella -vointisuuksilla
ablatiivi -vointisuudelta -vointisuuksilta
allatiivi -vointisuudelle -vointisuuksille
muut sijamuodot
essiivi -vointisuutena -vointisuuksina
translatiivi -vointisuudeksi -vointisuuksiksi
abessiivi -vointisuudetta -vointisuuksitta
instruktiivi -vointisuuksin
komitatiivi -vointisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo -vointisuude-
vahva vartalo -vointisuute-
konsonantti-
vartalo
-vointisuut-

Etymologia muokkaa

sanan -vointinen vartalosta -vointis- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa