Eskeli
Suomi
muokkaaErisnimi
muokkaaEskeli (6)
- miehen etunimi
- Eskelin, Eskon päivä, 12.6.
- Oulunjärven hauki tulee n. 13 kg painoiseksi. Sen varsinainen pyydystysaika on kutuaika keväällä jäitten lähtemisestä kesäkuun alkuun Eskeliin asti. (Finlands fiskerier. Byrån för fiskeriundersökningar, 1912)
- suomalainen sukunimi
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | Eskeli | Eskelit |
genetiivi | Eskelin | Eskelien Eskeleiden Eskeleitten |
partitiivi | Eskeliä | Eskeleitä Eskelejä |
akkusatiivi | Eskeli; Eskelin |
Eskelit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | Eskelissä | Eskeleissä |
elatiivi | Eskelistä | Eskeleistä |
illatiivi | Eskeliin | Eskeleihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | Eskelillä | Eskeleillä |
ablatiivi | Eskeliltä | Eskeleiltä |
allatiivi | Eskelille | Eskeleille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | Eskelinä | Eskeleinä |
translatiivi | Eskeliksi | Eskeleiksi |
abessiivi | Eskelittä | Eskeleittä |
instruktiivi | – | Eskelein |
komitatiivi | – | Eskeleine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | Eskeli- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaamukaelma skandinaavisista nimistä Aeskil, Eskil, Eskell[1]
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- erisnimet: Eskelinen
Viitteet
muokkaa- ↑ Pirjo Mikkonen & Sirkka Paikkala: Sukunimet. Uudistettu laitos. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-14936-9.