Heinaro
Suomi muokkaa
Erisnimi muokkaa
Heinaro (1)
- suomalainen sukunimi
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | Heinaro | Heinarot |
| genetiivi | Heinaron | Heinarojen |
| partitiivi | Heinaroa | Heinaroja |
| akkusatiivi | Heinaro; Heinaron |
Heinarot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | Heinarossa | Heinaroissa |
| elatiivi | Heinarosta | Heinaroista |
| illatiivi | Heinaroon | Heinaroihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | Heinarolla | Heinaroilla |
| ablatiivi | Heinarolta | Heinaroilta |
| allatiivi | Heinarolle | Heinaroille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | Heinarona | Heinaroina |
| translatiivi | Heinaroksi | Heinaroiksi |
| abessiivi | Heinarotta | Heinaroitta |
| instruktiivi | – | Heinaroin |
| komitatiivi | – | Heinaroine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | Heinaro- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Lähteet muokkaa
- Esko Kirjalainen. Väestötietojärjestelmän suomalaisten nimiaineistot. Sukunimitilasto 4.9.2017. Väestörekisterikeskus. (42 nimenhaltijaa.)