Hilpinen
Suomi
muokkaaErisnimi
muokkaaHilpinen (38)
- suomalainen sukunimi
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | Hilpinen | Hilpiset |
| genetiivi | Hilpisen | Hilpisten Hilpisien |
| partitiivi | Hilpistä | Hilpisiä |
| akkusatiivi | Hilpinen; Hilpisen |
Hilpiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | Hilpisessä | Hilpisissä |
| elatiivi | Hilpisestä | Hilpisistä |
| illatiivi | Hilpiseen | Hilpisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | Hilpisellä | Hilpisillä |
| ablatiivi | Hilpiseltä | Hilpisiltä |
| allatiivi | Hilpiselle | Hilpisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | Hilpisenä (Hilpisnä) |
Hilpisinä |
| translatiivi | Hilpiseksi | Hilpisiksi |
| abessiivi | Hilpisettä | Hilpisittä |
| instruktiivi | – | Hilpisin |
| komitatiivi | – | Hilpisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | Hilpise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
Hilpis- | |
Etymologia
muokkaanimestä Hilpi (Hilo, Hilska)[1]
Lähteet
muokkaa- Esko Kirjalainen. Väestötietojärjestelmän suomalaisten nimiaineistot. Sukunimitilasto 4.9.2017. Väestörekisterikeskus. (163 nimenhaltijaa.)
Viitteet
muokkaa- ↑ Pirjo Mikkonen & Sirkka Paikkala: Sukunimet. Uudistettu laitos. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-14936-9.