Honkonen
Suomi muokkaa
Erisnimi muokkaa
Honkonen (38)
- suomalainen sukunimi
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | Honkonen | Honkoset |
| genetiivi | Honkosen | Honkosten Honkosien |
| partitiivi | Honkosta | Honkosia |
| akkusatiivi | Honkonen; Honkosen |
Honkoset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | Honkosessa | Honkosissa |
| elatiivi | Honkosesta | Honkosista |
| illatiivi | Honkoseen | Honkosiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | Honkosella | Honkosilla |
| ablatiivi | Honkoselta | Honkosilta |
| allatiivi | Honkoselle | Honkosille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | Honkosena (Honkosna) |
Honkosina |
| translatiivi | Honkoseksi | Honkosiksi |
| abessiivi | Honkosetta | Honkositta |
| instruktiivi | – | Honkosin |
| komitatiivi | – | Honkosine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | Honkose- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
Honkos- | |
Etymologia muokkaa
perustuu muinaiseen henkilönnimeen Honkoi[1]
Lähteet muokkaa
- Esko Kirjalainen. Väestötietojärjestelmän suomalaisten nimiaineistot. Sukunimitilasto 4.9.2017. Väestörekisterikeskus. (1 469 nimenhaltijaa.)
Viitteet muokkaa
- ↑ Pirjo Mikkonen & Sirkka Paikkala: Sukunimet. Uudistettu laitos. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-14936-9.