Jaakko
Suomi muokkaa
Erisnimi muokkaa
- miehen etunimi
- Jaakon nimipäivä: 25.7.
- Jaakkona sulalla, Uotina orrella (sananlasku)
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | Jaakko | Jaakot |
| genetiivi | Jaakon | Jaakkojen |
| partitiivi | Jaakkoa | Jaakkoja |
| akkusatiivi | Jaakko; Jaakon |
Jaakot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | Jaakossa | Jaakoissa |
| elatiivi | Jaakosta | Jaakoista |
| illatiivi | Jaakkoon | Jaakkoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | Jaakolla | Jaakoilla |
| ablatiivi | Jaakolta | Jaakoilta |
| allatiivi | Jaakolle | Jaakoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | Jaakkona | Jaakkoina |
| translatiivi | Jaakoksi | Jaakoiksi |
| abessiivi | Jaakotta | Jaakoitta |
| instruktiivi | – | Jaakoin |
| komitatiivi | – | Jaakkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | Jaako- | |
| vahva vartalo | Jaakko- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
- nimestä Jaakob < ruotsinkielisestä nimestä Jakob < myöhäislatinankielisestä nimestä Iacobus < muinaiskreikankielisestä nimestä Ἰάκωβος (Iákōbos) < muinaisheprean kielen sanasta יעקב (ya'aqóbh, ’kannoilla kulkija’; ’pettäjä’) < sanasta עקב (‘aqev, ’kantapää’) [1]
Käännökset muokkaa
etunimi (historiallisten henkilöiden, varsinkin hallitsijoiden, nimenä)
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Vilkuna, Kustaa; Mikkonen, Pirjo (toim.). Etunimet. Otava. Helsinki. 2011. ISBN 978-951-1-26259-6: hakusanat Jaakko ja Jaakob