Määttä
Suomi muokkaa
Erisnimi muokkaa
- suomalainen sukunimi
Tavutus muokkaa
- tavutus: Määt‧tä‧
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | Määttä | Määtät |
| genetiivi | Määtän | Määttien (Määttäin) |
| partitiivi | Määttää | Määttiä |
| akkusatiivi | Määttä; Määtän |
Määtät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | Määtässä | Määtissä |
| elatiivi | Määtästä | Määtistä |
| illatiivi | Määttään | Määttiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | Määtällä | Määtillä |
| ablatiivi | Määtältä | Määtiltä |
| allatiivi | Määtälle | Määtille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | Määttänä | Määttinä |
| translatiivi | Määtäksi | Määtiksi |
| abessiivi | Määtättä | Määtittä |
| instruktiivi | – | Määtin |
| komitatiivi | – | Määttine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | Määtä- | |
| vahva vartalo | Määttä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Pirjo Mikkonen & Sirkka Paikkala: Sukunimet. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-14936-9. Hakusanat Määttä ja Määttänen.