Mönkäre
Suomi
muokkaaErisnimi
muokkaaMönkäre (48)
- suomalainen sukunimi
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | Mönkäre | Mönkäreet |
| genetiivi | Mönkäreen | Mönkäreiden Mönkäreitten |
| partitiivi | Mönkärettä | Mönkäreitä |
| akkusatiivi | Mönkäre; Mönkäreen |
Mönkäreet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | Mönkäreessä | Mönkäreissä |
| elatiivi | Mönkäreestä | Mönkäreistä |
| illatiivi | Mönkäreeseen | Mönkäreisiin Mönkäreihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | Mönkäreellä | Mönkäreillä |
| ablatiivi | Mönkäreeltä | Mönkäreiltä |
| allatiivi | Mönkäreelle | Mönkäreille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | Mönkäreenä | Mönkäreinä |
| translatiivi | Mönkäreeksi | Mönkäreiksi |
| abessiivi | Mönkäreettä | Mönkäreittä |
| instruktiivi | – | Mönkärein |
| komitatiivi | – | Mönkäreine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | Mönkäree- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
Mönkäret- | |
Etymologia
muokkaaTaustalla saattaa olla germaaninen ammattinimitys mangari ’kauppias’, josta suomen murteellinen mankari ja ruotsin månglare.[1]
Viitteet
muokkaa- ↑ Pirjo Mikkonen & Sirkka Paikkala: Sukunimet. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-14936-9.