Katso myös: -mikko
Wikipedia
Katso artikkeli Mikko Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Erisnimi

Mikko (1-A)

  1. miehen etunimi
  2. kettuun liitetty nimi

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi Mikko Mikot
genetiivi Mikon Mikkojen
partitiivi Mikkoa Mikkoja
akkusatiivi Mikko;
Mikon
Mikot
sisäpaikallissijat
inessiivi Mikossa Mikoissa
elatiivi Mikosta Mikoista
illatiivi Mikkoon Mikkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi Mikolla Mikoilla
ablatiivi Mikolta Mikoilta
allatiivi Mikolle Mikoille
muut sijamuodot
essiivi Mikkona Mikkoina
translatiivi Mikoksi Mikoiksi
abessiivi Mikotta Mikoitta
instruktiivi Mikoin
komitatiivi Mikkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo Miko-
vahva vartalo Mikko-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

Mikael-nimen yleisin suomalainen muoto.[1]

Vanhin kirjallinen maininta ketun nimenä on Gananderin Uudempia Uloswalituita Satuja -kokoelmasta vuodelta 1784.[2]

Liittyvät sanat

Johdokset
Yhdyssanat

Aiheesta muualla

  • Mikko-sana käytöstä yhdyssanan osana: Kirsti Aapala: Monena mikot maailmalla. Kielikello, 2005, nro 3. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 20.9.2017

Viitteet

  1. Vilkuna, Kustaa: Etunimet. toimittanut Pirjo Mikkonen. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-26259-6.
  2. Kirsti Aapala: Monena mikot maailmalla. Kielikello, 2005, nro 3. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21.9.2017