Puoskari
Katso myös: puoskari |
Suomi
muokkaaErisnimi
muokkaaPuoskari (6)
- suomalainen sukunimi
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | Puoskari | Puoskarit |
genetiivi | Puoskarin | Puoskarien Puoskareiden Puoskareitten |
partitiivi | Puoskaria | Puoskareita Puoskareja |
akkusatiivi | Puoskari; Puoskarin |
Puoskarit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | Puoskarissa | Puoskareissa |
elatiivi | Puoskarista | Puoskareista |
illatiivi | Puoskariin | Puoskareihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | Puoskarilla | Puoskareilla |
ablatiivi | Puoskarilta | Puoskareilta |
allatiivi | Puoskarille | Puoskareille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | Puoskarina | Puoskareina |
translatiivi | Puoskariksi | Puoskareiksi |
abessiivi | Puoskaritta | Puoskareitta |
instruktiivi | – | Puoskarein |
komitatiivi | – | Puoskareine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | Puoskari- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaPuoskari-sanan vanhemmasta, ’parturiin, parranleikkaajaan’ viitanneesta merkityksestä. Ensimmäiset maininnat nimestä tunnetaan 1500-luvulta.[1]
Lähteet
muokkaa- Esko Kirjalainen. Väestötietojärjestelmän suomalaisten nimiaineistot. Sukunimitilasto 4.9.2017. Väestörekisterikeskus. (324 nimenhaltijaa.)
Viitteet
muokkaa- ↑ Riitta Eronen: Puoskareita? Helsingin Sanomat, 11.4.2006. Artikkelin verkkoversio.