kirppu
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- jokin Siphonaptera-lahkon pieni, siivetön, sivuilta litistynyt hyönteinen, joka hyppii voimakkailla takajaloilla ja elää loisena lämminveristen karvapeitteessä imien verta
- (arkikieltä) rantakirppu, pienikokoinen avomallinen ajoneuvo
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkirp.pu/
- tavutus: kirp‧pu
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kirppu | kirput |
| genetiivi | kirpun | kirppujen |
| partitiivi | kirppua | kirppuja |
| akkusatiivi | kirppu; kirpun |
kirput |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kirpussa | kirpuissa |
| elatiivi | kirpusta | kirpuista |
| illatiivi | kirppuun | kirppuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kirpulla | kirpuilla |
| ablatiivi | kirpulta | kirpuilta |
| allatiivi | kirpulle | kirpuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kirppuna | kirppuina |
| translatiivi | kirpuksi | kirpuiksi |
| abessiivi | kirputta | kirpuitta |
| instruktiivi | – | kirpuin |
| komitatiivi | – | kirppuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kirpu- | |
| vahva vartalo | kirppu- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
Mahdollisesti samaa sanuetta kuin kirvota, joka tarkoittaa murteissa ’singahtamista, ponnahtamista’, jolloin nimi tulisi hyönteisen hyppäämiskyvystä.[1]
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
hiekkakirppu, hietakirppu, ihmiskirppu, kirppupeli, kirppusirkus, kirpputori, kirpunpurema, koirankirppu, rantakirppu, vesikirppu
Aiheesta muualla muokkaa
- kirppu Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kirsti Aapala: Kieli-ikkuna: Kirppuja, luteita, täitä. Helsingin Sanomat, 23.3.1999. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.9.2017