koiso
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- jokin koisojen (Solanum) sukuun kuuluva kasvi
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkoi̯so/
- tavutus: koi‧so
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | koiso | koisot |
genetiivi | koison | koisojen |
partitiivi | koisoa | koisoja |
akkusatiivi | koiso; koison |
koisot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | koisossa | koisoissa |
elatiivi | koisosta | koisoista |
illatiivi | koisoon | koisoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | koisolla | koisoilla |
ablatiivi | koisolta | koisoilta |
allatiivi | koisolle | koisoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | koisona | koisoina |
translatiivi | koisoksi | koisoiksi |
abessiivi | koisotta | koisoitta |
instruktiivi | – | koisoin |
komitatiivi | – | koisoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | koiso- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
muinaisruotsin qvesa ’paise; pahka; rakkula’[2]
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
karviaiskoiso, koisokasvi, lyhtykoiso, munakoiso, punakoiso
Aiheesta muualla muokkaa
- koiso Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1
- ↑ Kaisa Häkkinen & Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan, s. 77. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-358-5.