piirittäjä
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
piirittäjä (10)
- se, joka piirittää
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈpiːrit̪ˌt̪æjæ/
- tavutus: pii‧rit‧tä‧jä
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | piirittäjä | piirittäjät |
genetiivi | piirittäjän | piirittäjien (piirittäjäin) |
partitiivi | piirittäjää | piirittäjiä |
akkusatiivi | piirittäjä; piirittäjän |
piirittäjät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | piirittäjässä | piirittäjissä |
elatiivi | piirittäjästä | piirittäjistä |
illatiivi | piirittäjään | piirittäjiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | piirittäjällä | piirittäjillä |
ablatiivi | piirittäjältä | piirittäjiltä |
allatiivi | piirittäjälle | piirittäjille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | piirittäjänä | piirittäjinä |
translatiivi | piirittäjäksi | piirittäjiksi |
abessiivi | piirittäjättä | piirittäjittä |
instruktiivi | – | piirittäjin |
komitatiivi | – | piirittäjine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | piirittäjä- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
Käännökset muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- piirittäjä Kielitoimiston sanakirjassa