Katso myös: sabrá

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

sabra (9)[1]

  1. Israelissa syntynyt juutalainen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsɑbrɑ/
  • tavutus: sab‧ra

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sabra sabrat
genetiivi sabran sabrojen
(sabrain)
partitiivi sabraa sabroja
akkusatiivi sabra;
sabran
sabrat
sisäpaikallissijat
inessiivi sabrassa sabroissa
elatiivi sabrasta sabroista
illatiivi sabraan sabroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sabralla sabroilla
ablatiivi sabralta sabroilta
allatiivi sabralle sabroille
muut sijamuodot
essiivi sabrana sabroina
translatiivi sabraksi sabroiksi
abessiivi sabratta sabroitta
instruktiivi sabroin
komitatiivi sabroine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sabra-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla muokkaa

  • sabra Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9