Wikipedia
Katso artikkeli Uitto Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

 
Uitto

Substantiivi muokkaa

uitto (1-C)[1]

  1. pyöreän puutavaran kuljetus vesistöä pitkin virran kuljettamana tai hinaamalla, usein varppaamalla runkojen kelluessa vedessä irrallaan puomin ympäröimänä tai yhteen kytkettyinä nippuina

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈui̯t̪ːo/
  • tavutus: uit‧to

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi uitto uitot
genetiivi uiton uittojen
partitiivi uittoa uittoja
akkusatiivi uitto;
uiton
uitot
sisäpaikallissijat
inessiivi uitossa uitoissa
elatiivi uitosta uitoista
illatiivi uittoon uittoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi uitolla uitoilla
ablatiivi uitolta uitoilta
allatiivi uitolle uitoille
muut sijamuodot
essiivi uittona uittoina
translatiivi uitoksi uitoiksi
abessiivi uitotta uitoitta
instruktiivi uitoin
komitatiivi uittoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo uito-
vahva vartalo uitto-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

johdos sanasta uittaa (vahva vartalo uitta- + -o)

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

avouitto, irtouitto, jokiuitto, kiintouitto, nippu-uitto, tukinuitto, uittohaka, uittohukka, uittohäviö, uittojätkä, uittokanava, uittokeksi, uittokouru, uittomerkki, uittomies, uittopato, uittopuomi, uittopuro, uittopuu, uittopäällikkö, uittoruuhi, uittoränni, uittosalko, uittotavara, uittoteitse, uittotyö, uittotyömaa, uittotyömies, uittoväylä, uittoyhdistys

Aiheesta muualla muokkaa

  • uitto Kielitoimiston sanakirjassa
  • uitto Tieteen termipankissa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-C