Wikipedia
Katso artikkeli Polio Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

polio (3)

  1. viruksen aiheuttama sairaus, joka pahimmillaan aihettaa raajojen ja hengityselimistön halvaantumisen, lapsihalvaus

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpolio/
  • tavutus: po‧li‧o

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi polio poliot
genetiivi polion polioiden
polioitten
partitiivi poliota polioita
akkusatiivi polio;
polion
poliot
sisäpaikallissijat
inessiivi poliossa polioissa
elatiivi poliosta polioista
illatiivi polioon polioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi poliolla polioilla
ablatiivi poliolta polioilta
allatiivi poliolle polioille
muut sijamuodot
essiivi poliona polioina
translatiivi polioksi polioiksi
abessiivi poliotta polioitta
instruktiivi polioin
komitatiivi polioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo polio-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • polio Kielitoimiston sanakirjassa
  • polio Suomen etymologisessa sanakirjassa

Espanja

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

polio f. (ei monikkoa)

  1. polio

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
 
polio

Substantiivi

muokkaa

polio m. (monikko polios)

  1. hopeateurikka (Teucrium polium)

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa

Italia

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

polio f. (ei monikkoa)

  1. polio

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa

Substantiivi

muokkaa

polio m. (monikko polio)

  1. hopeateurikka (Teucrium polium)

Kroaatti

muokkaa

polio

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfektin maskuliini verbistä politi

Latina

muokkaa

poliō (IV) (akt. prees. inf. polīre, ind. perf. y. 1. p. polīvī, part. perf. polītus) (taivutus[luo])

  1. kiillottaa