Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kirppa (9-B)

  1. eräitä pieniä lehtikuoriaisia, joiden takajalat ovat kehittyneet vahvoiksi hyppyjaloiksi

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkirpːɑ/
  • tavutus: kirp‧pa

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kirppa kirpat
genetiivi kirpan kirppojen
(kirppain)
partitiivi kirppaa kirppoja
akkusatiivi kirppa;
kirpan
kirpat
sisäpaikallissijat
inessiivi kirpassa kirpoissa
elatiivi kirpasta kirpoista
illatiivi kirppaan kirppoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kirpalla kirpoilla
ablatiivi kirpalta kirpoilta
allatiivi kirpalle kirpoille
muut sijamuodot
essiivi kirppana kirppoina
translatiivi kirpaksi kirpoiksi
abessiivi kirpatta kirpoitta
instruktiivi kirpoin
komitatiivi kirppoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kirpa-
vahva vartalo kirppa-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

aaltojuovakirppa, juurikaskirppa, mutkajuovakirppa

Aiheesta muualla muokkaa

  • kirppa Kielitoimiston sanakirjassa