kirppa

Suomi

Substantiivi

kirppa (9-B)

eräitä pieniä lehtikuoriaisia, joiden takajalat ovat kehittyneet vahvoiksi hyppyjaloiksi

Ääntäminen

IPA: /ˈkirpːɑ/
tavutus: kirp‧pa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kirppa	kirpat
genetiivi	kirpan	kirppojen (kirppain)
partitiivi	kirppaa	kirppoja
akkusatiivi	kirppa; kirpan	kirpat
sisäpaikallissijat
inessiivi	kirpassa	kirpoissa
elatiivi	kirpasta	kirpoista
illatiivi	kirppaan	kirppoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kirpalla	kirpoilla
ablatiivi	kirpalta	kirpoilta
allatiivi	kirpalle	kirpoille
muut sijamuodot
essiivi	kirppana	kirppoina
translatiivi	kirpaksi	kirpoiksi
abessiivi	kirpatta	kirpoitta
instruktiivi	–	kirpoin
komitatiivi	–	kirppoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	kirpa-
vahva vartalo	kirppa-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

aaltojuovakirppa, juurikaskirppa, mutkajuovakirppa

Aiheesta muualla

kirppa Kielitoimiston sanakirjassa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=kirppa&oldid=4164962”