kalleus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakalleus (40)
- se, että jokin on kallis; se, miten kallis jokin on
- kallisarvoinen esine; usein monikossa: kalleudet
- kruununkalleudet
- Linnan kalleuksia säilytettiin aarrekammiossa.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkɑlːeus/ tai /ˈkɑlːeu̯s/, [ˈkɑ̝lːe̞us]
- tavutus: kal‧le‧us / kal‧leus
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kalleus | kalleudet |
| genetiivi | kalleuden | kalleuksien |
| partitiivi | kalleutta | kalleuksia |
| akkusatiivi | kalleus; kalleuden |
kalleudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kalleudessa | kalleuksissa |
| elatiivi | kalleudesta | kalleuksista |
| illatiivi | kalleuteen | kalleuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kalleudella | kalleuksilla |
| ablatiivi | kalleudelta | kalleuksilta |
| allatiivi | kalleudelle | kalleuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kalleutena | kalleuksina |
| translatiivi | kalleudeksi | kalleuksiksi |
| abessiivi | kalleudetta | kalleuksitta |
| instruktiivi | – | kalleuksin |
| komitatiivi | – | kalleuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kalleude- | |
| vahva vartalo | kalleute- | |
| konsonantti- vartalo |
kalleut- | |
Etymologia
muokkaaus-johdos adjektiivista kallis
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaakalleusluokitus, kalleusluokka, perhekalleus, perintökalleus, sukukalleudet, sukukalleus
Aiheesta muualla
muokkaa- kalleus Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 523 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa