hurme
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahurme (48)
- (runollinen, ylätyyliä) haavasta vuotava veri
- rakas meille on rauha, mut jos sota soi / kai yhdessä virrata hurmeemme voi. (Eino Leinon runosta ”Suomi ja Puola”, 1920)
- voi vainolaisen hurmehella peittää maan (Porilaisten marssi)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhurmeˣ/
- tavutus: hur‧me
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hurme | hurmeet |
genetiivi | hurmeen | hurmeiden hurmeitten |
partitiivi | hurmetta | hurmeita |
akkusatiivi | hurme; hurmeen |
hurmeet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hurmeessa | hurmeissa |
elatiivi | hurmeesta | hurmeista |
illatiivi | hurmeeseen | hurmeisiin hurmeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hurmeella | hurmeilla |
ablatiivi | hurmeelta | hurmeilta |
allatiivi | hurmeelle | hurmeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hurmeena | hurmeina |
translatiivi | hurmeeksi | hurmeiksi |
abessiivi | hurmeetta | hurmeitta |
instruktiivi | – | hurmein |
komitatiivi | – | hurmeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | hurmee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
hurmet- |
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaaYhdyssanat
muokkaahurmehiippo, hurmekenttä, hurmevirta, hurmevuo, sydänhurme
Aiheesta muualla
muokkaa- hurme Kielitoimiston sanakirjassa