mua

Katso myös: MUA

Kansainvälinen

Lyhenne

mua

1. mundangin kielen kielitunnus, ISO 639-3 mua

Suomi

Pronomini

mua

1. (persoonapronomini) (puhekieltä, murteellinen, runollinen) (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta mä; minua

   Näe peto, jonka tähden käännyin; auta sen ohi mua, viisas kuulu! (Jumalainen näytelmä, suom. Eino Leino)

Liittyvät sanat

Rinnakkaiset kirjoitusasut

• minua, minuu, minnuu, miuta, meikää, meikäläistä, meitsiä, meitsii, meideä, meidee

Vieruskäsitteet

• sua

Substantiivi

mua

1. (itämurteellinen, erityisesti Etelä- ja Pohjois-Savo sekä itäiset savolaismurteet) maa

Ääntäminen

• IPA: ['muɑ̝]

Etymologia

• Diftongiutuminen: pitkät painolliset /ɑ/-vokaalit ovat diftongiutuneet muotoon "ua" itämurteissa.

Liittyvät sanat

Rinnakkaiset kirjoitusasut

• maa (yleiskieltä)
• moa (itämurteellinen, etenkin Keski-Suomi)

Livvi

Substantiivi

mua

1. maa; maapallon kiinteä pinta; kuiva maa veden tai ilman vastakohtana
2. maaperä; aine, josta maa koostuu; maa-aines; multa
3. alue, joka on jonkun omistuksen kohteena tai jota käytetään viljelykseen tai hyödynnetään muuten; viljelysmaa, pelto
4. maailma
5. valtakunta, valtio, paikkakunta
6. maaseutu
7. jonkin laatu, laji tai ryhmä (usein pelikorteista puhuttaessa jokin tavallisen korttipakan neljästä ryhmästä (pata, hertta, risti, ruutu))

Lyydi

Substantiivi

mua

1. maa

Ruotsi

Verbi

mua (1)

1. ammua, mölistä

Vatja

Substantiivi

mua

1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta muta, 'muta'

Vepsä

Substantiivi

mua

1. maa
2. muta, multa

Aiheesta muualla

• mua Vepsän verkkosanastossa

Viro

Substantiivi

mua

1. (murteellinen) maa, 'maa'
2. (murteellinen) muda, 'muta'

Võro

Substantiivi

mua

1. (murteellinen) muta