Katso myös: Vilma

Suomi muokkaa

Erisnimi muokkaa

Wilma (9)

  1. naisen etunimi
  2. aikaisemmin käytössä ollut erittäin harvinainen suomalainen sukunimi

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋilmɑ/
Tavutus muokkaa
  • tavutus: Wil‧ma

Liittyvät sanat muokkaa

Rinnakkaismuodot muokkaa

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi Wilma Wilmat
genetiivi Wilman Wilmojen
(Wilmain)
partitiivi Wilmaa Wilmoja
akkusatiivi Wilma;
Wilman
Wilmat
sisäpaikallissijat
inessiivi Wilmassa Wilmoissa
elatiivi Wilmasta Wilmoista
illatiivi Wilmaan Wilmoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi Wilmalla Wilmoilla
ablatiivi Wilmalta Wilmoilta
allatiivi Wilmalle Wilmoille
muut sijamuodot
essiivi Wilmana Wilmoina
translatiivi Wilmaksi Wilmoiksi
abessiivi Wilmatta Wilmoitta
instruktiivi Wilmoin
komitatiivi Wilmoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo Wilma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Englanti muokkaa

Erisnimi muokkaa

Wilma

  1. naisen etunimi

Etymologia muokkaa

Espanja muokkaa

Erisnimi muokkaa

Wilma

  1. naisen etunimi

Etymologia muokkaa

  • rinnakkaismuoto nimestä Vilma

Hollanti muokkaa

Erisnimi muokkaa

Wilma

  1. naisen etunimi
Tavutus muokkaa
  • tavutus: Wil‧ma

Italia muokkaa

Erisnimi muokkaa

Wilma

  1. naisen etunimi

Liittyvät sanat muokkaa

Rinnakkaismuodot muokkaa

Ruotsi muokkaa

Erisnimi muokkaa

Wilma

  1. naisen etunimi

Etymologia muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Rinnakkaismuodot muokkaa

Saksa muokkaa

Erisnimi muokkaa

Wilma

  1. naisen etunimi

Etymologia muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Rinnakkaismuodot muokkaa