Katso myös: Vilma

Erisnimi

muokkaa

Wilma (9)

  1. naisen etunimi
  2. aikaisemmin käytössä ollut erittäin harvinainen suomalainen sukunimi

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋilmɑ/
Tavutus
muokkaa
  • tavutus: Wil‧ma

Liittyvät sanat

muokkaa
Rinnakkaismuodot
muokkaa

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi Wilma Wilmat
genetiivi Wilman Wilmojen
(Wilmain)
partitiivi Wilmaa Wilmoja
akkusatiivi Wilma;
Wilman
Wilmat
sisäpaikallissijat
inessiivi Wilmassa Wilmoissa
elatiivi Wilmasta Wilmoista
illatiivi Wilmaan Wilmoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi Wilmalla Wilmoilla
ablatiivi Wilmalta Wilmoilta
allatiivi Wilmalle Wilmoille
muut sijamuodot
essiivi Wilmana Wilmoina
translatiivi Wilmaksi Wilmoiksi
abessiivi Wilmatta Wilmoitta
instruktiivi Wilmoin
komitatiivi Wilmoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo Wilma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Englanti

muokkaa

Erisnimi

muokkaa

Wilma

  1. naisen etunimi

Etymologia

muokkaa

Espanja

muokkaa

Erisnimi

muokkaa

Wilma

  1. naisen etunimi

Etymologia

muokkaa
  • rinnakkaismuoto nimestä Vilma

Hollanti

muokkaa

Erisnimi

muokkaa

Wilma f.

  1. naisen etunimi
Tavutus
muokkaa
  • tavutus: Wil‧ma

Italia

muokkaa

Erisnimi

muokkaa

Wilma

  1. naisen etunimi

Liittyvät sanat

muokkaa
Rinnakkaismuodot
muokkaa

Ruotsi

muokkaa

Erisnimi

muokkaa

Wilma

  1. naisen etunimi

Etymologia

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Rinnakkaismuodot
muokkaa

Erisnimi

muokkaa

Wilma

  1. naisen etunimi

Etymologia

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Rinnakkaismuodot
muokkaa