aakkosto
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaaakkosto (2)
- (kielitiede) jonkin kielen aakkosten muodostama kokonaisuus, aakkoset
- jonkin merkintäjärjestelmän sisältämien koodien kokonaisuus
- Predikaattilogiikan aakkoston symboleista yksilövakiot ja predikaattisymbolit ovat ei-loogisia.
- Aakkoston L identiteettiaksioomien joukko jolloin T.
- formaaleissa kielissä epätyhjä joukko symboleja
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈɑːkːost̪o/
- tavutus: aak‧kos‧to
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | aakkosto | aakkostot |
| genetiivi | aakkoston | aakkostojen aakkostoiden aakkostoitten |
| partitiivi | aakkostoa | aakkostoita aakkostoja |
| akkusatiivi | aakkosto; aakkoston |
aakkostot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | aakkostossa | aakkostoissa |
| elatiivi | aakkostosta | aakkostoista |
| illatiivi | aakkostoon | aakkostoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | aakkostolla | aakkostoilla |
| ablatiivi | aakkostolta | aakkostoilta |
| allatiivi | aakkostolle | aakkostoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | aakkostona | aakkostoina |
| translatiivi | aakkostoksi | aakkostoiksi |
| abessiivi | aakkostotta | aakkostoitta |
| instruktiivi | – | aakkostoin |
| komitatiivi | – | aakkostoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | aakkosto- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. jonkin kielen aakkosten muodostama kokonaisuus, aakkoset
|
Ks. aakkoset |
Liittyvät sanat
muokkaa- aakkostaa
- aakkostaminen
- aakkostus
- (kielitiede) kirjaimisto
Aiheesta muualla
muokkaaLähteet
muokkaa- Kotimaisten kielten keskuksen nykysuomen sanalista v. 1. (taivutustyyppi = 2)