aakkosto
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaaakkosto (2)
- (kielitiede) jonkin kielen aakkosten muodostama kokonaisuus, aakkoset
- jonkin merkintäjärjestelmän sisältämien koodien kokonaisuus
- Predikaattilogiikan aakkoston symboleista yksilövakiot ja predikaattisymbolit ovat ei-loogisia.
- Aakkoston L identiteettiaksioomien joukko jolloin T.
- formaaleissa kielissä epätyhjä joukko symboleja
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈɑːkːost̪o/
- tavutus: aak‧kos‧to
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | aakkosto | aakkostot |
genetiivi | aakkoston | aakkostojen aakkostoiden aakkostoitten |
partitiivi | aakkostoa | aakkostoita aakkostoja |
akkusatiivi | aakkosto; aakkoston |
aakkostot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | aakkostossa | aakkostoissa |
elatiivi | aakkostosta | aakkostoista |
illatiivi | aakkostoon | aakkostoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | aakkostolla | aakkostoilla |
ablatiivi | aakkostolta | aakkostoilta |
allatiivi | aakkostolle | aakkostoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | aakkostona | aakkostoina |
translatiivi | aakkostoksi | aakkostoiksi |
abessiivi | aakkostotta | aakkostoitta |
instruktiivi | – | aakkostoin |
komitatiivi | – | aakkostoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | aakkosto- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. jonkin kielen aakkosten muodostama kokonaisuus, aakkoset
Ks. aakkoset |
Liittyvät sanat
muokkaa- aakkostaa
- aakkostaminen
- aakkostus
- (kielitiede) kirjaimisto
Aiheesta muualla
muokkaaLähteet
muokkaa- Kotimaisten kielten keskuksen nykysuomen sanalista v. 1. (taivutustyyppi = 2)