aalloittaisuus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaaalloittaisuus (40)
- se, että on aalloittainen
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈɑːlːoi̯t̪ˌt̪ɑi̯suːs/
- tavutus: aal‧loit‧tai‧suus
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | aalloittaisuus | aalloittaisuudet |
| genetiivi | aalloittaisuuden | aalloittaisuuksien |
| partitiivi | aalloittaisuutta | aalloittaisuuksia |
| akkusatiivi | aalloittaisuus; aalloittaisuuden |
aalloittaisuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | aalloittaisuudessa | aalloittaisuuksissa |
| elatiivi | aalloittaisuudesta | aalloittaisuuksista |
| illatiivi | aalloittaisuuteen | aalloittaisuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | aalloittaisuudella | aalloittaisuuksilla |
| ablatiivi | aalloittaisuudelta | aalloittaisuuksilta |
| allatiivi | aalloittaisuudelle | aalloittaisuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | aalloittaisuutena | aalloittaisuuksina |
| translatiivi | aalloittaisuudeksi | aalloittaisuuksiksi |
| abessiivi | aalloittaisuudetta | aalloittaisuuksitta |
| instruktiivi | – | aalloittaisuuksin |
| komitatiivi | – | aalloittaisuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | aalloittaisuude- | |
| vahva vartalo | aalloittaisuute- | |
| konsonantti- vartalo |
aalloittaisuut- | |
Etymologia
muokkaasanan aalloittainen vartalosta aalloittais- ja suffiksista -uus
Käännökset
muokkaa1. se, että on aalloittainen
|
Aiheesta muualla
muokkaa- aalloittaisuus Kielitoimiston sanakirjassa